Tieteen tenho

Fullereenit ovat yksi hiilen kemiallisista muodoista. Hiiliatomeilla on kiinteässä olomuodossaan huomattavan monta vaihtoehtoista kemiallista rakennetta: grafeeni, grafiitti, timantti, nanoputki ja fullereeni. Ilmiötä jossa alkuaine voi samassa paineessa ja lämpötilassa muodostaa erilaisia kolmiulotteisia rakenteita kutsutaan allotropiaksi. Tavanomainen fullereenimolekyyli muistuttaa jalkapalloa rakenteeltaan. Pallo koostuu 60:stä hiiliatomista, jotka ovat kovalenttisesti kiinnittyneet toisiinsa. Voisi ajatella, että fullereenit olisivat vain ihmisen valmistama erikoisuus mutta niitä rakentuu myös luonnossa. Fullereenit löydettiin jo vuonna 1985 mikä myöhemmin arvioitiin Nobel-palkinnon arvoiseksi teoksi. Fullereenit nimettiin arkkitehti Bucminster Fullerin mukaan, jonka suunnittelemia pallokupoleja fullereenimolekyylit läheisesti muistuttavat. Tulevaisuuden nanotekniikka ja lääketiede odottavat fullereeneilta paljon. Fullereeniin voidaan kiinnittää muita kemiallisia ryhmiä ja...

Moni varmasti kysyy mielessään, että kuka ihme tuo otsikon henkilö oikein on. Tosiasiassa kaikkien suomalaisten tulisi tuntea hänet kuten me tunnemme A.I. Virtasen, jolle myönnettiin kemian Nobel vuonna 1945. Aivan oikein, Ragnar Granit on toinen suomalainen tieteen Nobel-palkinnon saanut edesmennyt tiedemies. Ragnar Granit palkittiin yhdessä Haldan Keffer Hartkinen ja George Waldin kanssa vuonna 1967 fysiologian taikka lääketieteen Nobel-palkinnolla heidän silmän sähköfysiologian löydöistään ( "for their discoveries concerning the primary physiological and chemical visual processes in the eye" ). Granit oli syntyjään suomalainen ja toimi Helsingissä myös professorina. Helsingin lisäksi Granit työskenteli Oxfordissa ja Philadelphiassa tutkien värinäkemisen fysiologista perustaa. Helsingistä Tukholmaan Karoliiniseen instituuttiin Granit muutti vuonna 1945 ja työskenteli siellä lopun uransa. Vuonna 1967 Granit jäi eläkkeelle Nobel-komiteasta ja samana vuonna hänelle ...

Sohvalta saattaa joskus olla vaikeaa ponkaista itseään lenkille kun ulkona sataa, mutta jos pitää itseään tavoitteellisena liikkujana niin kunnon kehityksen vuoksi on valmis uhrautumaan. Mikäli happea on riittävästi saatavilla niin solut tuottavat tarvitsemansa energian soluhengitykseksi kutsutussa prosessissa. Mikäli happea on niukasti saatavilla soluhengitys lakkaa ja energiaa aletetaan tuottamaan huomattavasti heikkotehoisemmalla fermentaatiolla eli käymisellä. Alkoholin sijasta ihmisen solut sen sijaan tuottavat maitohappoa. Sanonta lihakset hapoilla pitää siis kirjaimellisesti paikkansa kovan harjoituksen jälkeen, mikäli lihaskudos ei saa riittävästi happea. Syöpäsolut taas ovat valmiita uhrautumaan soluhengityksen mahdollistamasta tehokkaasta energiantuotannosta estääkseen soluvaurioita. Tämä Warburgin tehosteeksi kutsuttu toiminto suosii 15 kertaa heikompaa käymisreaktiota energiantuotannossa vaikka happea olisikin tarjolla riittämiin. Tämä kuulostaa järjen vastaiselta ko...