Keuhkoverenpainetaudin molekulaarinen tausta

Työstän tällä hetkellä väitöskirjaani keuhkoverenpainetaudin molekulaarisesta taustasta. Aiheeni kohdistuu lähinnä purinergisen signaloinnin osuuteen taudin kulussa (katso lisää purinergisesta signaloinnista aikaisemmasta kirjoituksestani). Keuhkoverenpainetauti tai tieteellisemmin pulmonaalihypertensio tarkoittaa kohonnutta verenpainetta keuhkoissa. Yleinen verenpaine kädestä mitattuna pysyy normaalina eikä yleistä verenpainetautia tule sekoittaa keuhkoverenpainetautiin. Ensimmäiset oireet taudissa tulevat verraten myöhään kun se on jo edennyt pitkälle. Ainoa todellinen hoitomuoto valikoiduissa tapauksissa on sydämen- ja keuhkonsiirto mutta lääkkeillä voidaan odotettua elinikää pidentää joillakin vuosilla.


Monet ulkoiset tekijät kuten HIV-tartunta, huumeet tai tupakka voivat laukaista taudin mutta se voi kehittyä myös ilman mitään ilmeistä syytä jolloin puhutaan taudin idiopaattisesta muodosta. Verenpainetta keuhkoissa nostavat tukkeutuvat ja kovettuvat suonet (kuva vasem.) jossa suonen halkaisija kutistuu (intima leesio) näissä tukkeumissa on paljon soluja (Kuva vasemmalla a) sekä muita soluväliaine (ektrasellulaarimatriksi) proteiineja (kuvassa b-d).










Lisäksi suonia ympäröivä sileälihaskerros paksuuntuu (kuva yllä) ja vaikeuttaa veren tehokasta virtausta suonessa. Myös suoniin joissa ei aikaisemmin ole ollut sileälihaskerrosta voi muodostua sellainen. Taudin kuluessa useat pienet verisuonet jopa kuolevat/kuihtuvat kokonaan pois.

Taudin loppuvaiheessa on potilailta kuvattu myös monimutkaisia suonileesioita joita kutsutaan pleksogeenisiksi leesioiksi (kuva alla). Sydänlihas joutuu jatkuvasti tekemään enemmän ja enemmän töitä jotta verta saataisiin pumpattua keuhkoihin tarpeeksi, tämän seuraksena myös sydänlihas alkaa paksuuntua. Keuhkoverenpainetautipotilaat menehtyvät useimmiten juuri sydämmen pettämiseen.

Toistaiseksi tautia osataan hoitaa vain suonia laajentavilla lääkkeillä kuten tavallista verenpainetautia. Suonimuutoksien syntyä tai edistymistä ei nykylääketiede pysty hoitamaan tai edes hidastamaan. Myös perimmäiset syyt näiden verisuonimuutosten takana ovat tutkijoille vielä melko epäselviä ja on esitetty useita erilaisia teorioita asiasta. Me uskomme että, nämä muutokset alkavat suonen sisäosaa reunustavien endoteelisolujen toiminnan häiriöstä joka muuttaa solujen toimintaa (fenotyyppiä) peruuttamattomasti.


Toistaiseksi on löydetty vasta yksi geeni (BMBRII) jonka mutaatio tai viallisuus on selvästi yhteydessä taudin muodostumiseen.



Kuvat: Aiello VD, Canzian M. Histopathology images of pulmonary vascular disease: Part 1. PVRI Review [serial online] 2009 [cited 2013 Oct 15];1:34-8. Available from: http://www.pvrireview.org/text.asp?2009/1/1/34/44882
Lisää taudin kliinisestä puolesta: http://www.sydanliitto.fi/pulmonaalihypertensio2 http://www.nhlbi.nih.gov/health/health-topics/topics/pah/